Mitä Guinnessin maailmanennätys minulle opetti.
Tein ennätykseni kolmen moottorisahan jongleerauksessa 28.7.2018 ja Guinnes hyväksyi sen maaliskuussa 2019 viralliseksi ennätykseksi, uusi ennätys oli 98 kiinniotettua heittoa. Ennätysprojekti piti olla seitsemän kuukauden mittainen ja olla kerralla valmis. Aina asiat eivät suju kuten suunnittelee, joten tämän projektin parissa minulla vierähtikin kolme vuotta.
Ensimmäinen Yritys: heinäkuu 2016 Imatra
Kun tein päätöksen harjoitella kolmen moottorisahan jongleerauksen, lupasin itselleni, että se on sitten siinä, enkä lähde tekemään Guinnesin maailmanennätystä. Ensimmäinen maailmanennätys oli tehty jo 2001 ja sen jälkeen useat eri jonglöörit olivat parennelleen ennätystä vuosien varrella.
Ajatus maailmanennätyksestä jäi kuitenkin itämään, olisihan se upeaa olla omassa lajissaan maailman paras. Tärkein työni ja ydinosaamisalueeni on esiintyä, viihdyttää asiakkaitani yritystilaisuuksissa ja erilaisissa henkiökunnan juhlissa, joten tämmöinen ennätys ei suoranaisesti vie uraani eteenpäin ja siihen käytetty aika on pois muusta hyödyllisestä.
Päätin kuitenkin ottaa ennätyksen haltuuni ja konsultoin fysiikkavalmentajaani Juha “Mambo” Metsämuurosta. Hänen mukaansa ennätys olisi mahdollista toteuttaa seitsemän kuukauden harjoittelulla. Ja olisishan se ollutkin, ensimmäisellä ennätyskerralla heinäkuussa 2016 tuloksena oli 90 heittoa ja huolimattomuudesta ja/tai tekniikavirheestä johtunut pudotus. Pää ei kestänyt.
Toinen yritys: 2017 toukokuu Veturi, Kouvola
Tähän yritykseen lähdin luottavaisin mielin, olin hankkinut itselleni mentaalivalmentajan Petri Federleyn täydentämään tiimiäni ja lisäksi olin eliminoinut sään vaikutusmahdollisuuden siirtämällä tapahtuman sisätiloihin Kauppakeskus Veturiin Kouvolaaan. Tällä kertaa sahat eivät toimineet, ne eivät yksinkertaisesti pysyneet käynnissä, joten en päässyt edes yrittämään ja testaamaan kuntoani.
Ennätyksen tyssääminen välinerikkoon turhautti todella paljon. Tiimini oli nähnyt paljon vaivaa tapahtuman eteen, viralliset valvojat ja katsojat olivat tulleet paikalle, Veturi mainosti taphtumaa jne. Vitutti ja nolotti.
Päätin jatkaa treenejä viikon huilin jälkeen ja tehdä ennätyksen syksymmällä.
Kolmas ja Neljäs yritys: elokuu 2017 Kouvola ja Lappeenranta
Nämä olivat ehkä heikoimmat yritykseni, Kouvolan yrityksessä taisi tulos olla 85 heittoa tai jotain sinnepäin, yritin viikkoa myöhemmin Lappeenrannassa Satamatie 6 -kahvilassa pikaisesti järjestetyssä tapahtumassa uudestaan, siellä tulos ei ollut edes edellisen viikon tasoa. Tarvitsin hieman tuumaustaukoa.
Viidennestä yrityksestä tuleekin ennätyssuoritus: 2018 Kouvola
Tuumaustauon jälkeen aloitin treenaamisen ja valmistautumisen seuraavaan yritykseen lokakuussa 2017. Ennätys oli määrä tehdä Taikapäivien yhteydessä heinäkuussa, joten tästä tulisi pisin yhtenäinen treenijakso.
Treenaaminen alkoi ajoittain maistua puulta, kuntosalia ja sahojen heittelyä. Vaikka sahoja heitellesssä näki selkesäti oman kehityksensä, on se silti aika monotonista puuhaa, maisema ei vaihdu ja samaa toistetaan loputtomasti.
Laskin heittojen määrää/harjoitus se oli noussut alun 200-300 heitosta lähelle tuhatta heittoa/treeni, yksi treeni kesti 30-40 minuuttia. Laskin, että tämän projektin myötä olen heittänyt noin 40 000 heittoa sahoilla.
Viimeistelytreenissä reilu viikko ennen ennätyspäivää heittelin 6 kertaa 96 heiton sarjat. Eli tein maailmanennätyksen kuusi kertaa peräkkäin pienellä palautuksella. Maksimiennätykseni oli 117 heittoa. Joten nyt fysiikka oli siinä kunnossa, että ennätys on varma, siitä ei ollut pienintäkään epäilystä.
Ennätysaamuna herätessäni minulla oli hyvin levollinen olo “siistiä, tänään on se päivä kun teen sen ennätyksen viimein”. Ero oli merkittävä edellisiin kerotihin, jolloin tunnelam oli paniikin omainen ja päässä pyöri lähinnä “miksi mie laitan itseni tälläiseen hankalaan tilanteeseen? helpompi olisi jos ei yrittäisi mitään”
Vaikka fysiikka oli rautainen ja takapihalla ennätys oli paperia, se jäi silti yllättävän lähelle “vain” 98 heittoa. Olin silti tyytyväinen nyt se on tehty. Olo oli onnellinen ja huojentunut.
Mitä tästä opin?
Tätä kirjottaessani ennätyksestä on kulunut jo reilusti yli vuosi, joten minulla on ollut aikaa reflektoida asiaa.
Jos olisin lopettanut ennätyksen tavoittelun missä vaiheessa tahansa, olisi koko projekti voitu tuomita epäonnistuneeksi ja siihen käytetty aika enemmän tai vähemmän hukkaan heitetyksi.
En kuitenkaan tehnyt niin vaan jatkoin härkäpäisesti eteenpäin, luottaen siihen, että kun treenaan riittävästi tulee tulos perässä. Jokaista yksittäistä yrityskertaa voidaan myös pitää epäonnistumisena, mitä ne tavallaan ovatkin, mutta jokainen niistä antoi minulle tärkeää tietoa siitä, mitä täytyy tehdä paremmin.
Tekniseen vikaan päättynyt toinen yritys olisi helppo vierittää sahojen niskaan “eivät ole riittävän toimintavarmoja” Mutta ei se sahojen vika ole jos minä en niitä osaa käyttää. Tuo kerta opetti paljon sahoista ja sen myötä ratkaisin muutaman ison ongelman joita niiden heittely tuo, sillä niitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu tuollaiseen höykytykseen.
Oppimani voidaan kiteyttää jotakuinkin näin:
Jos tavoittelemasi asia on omien kykyjesi rajoissa ja näin ollen saavutettavissa, onnistut varmasti, kunhan vain teet riittävästi töitä sen eteen.
Sillä ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu, vaan sillä kuinka monta kertaa nousee ylös.