Kesälomani päätti innolla odottamani, viikon mittainen Conjurin -taikakurssi Sigtunassa Ruotsissa. Tämän vuoden kurssini oli Conjuring B -kurssi, joka on osa koulutuspolkua jossa suoritetaan ensin A, sitten B, C ja lopuksi exploring the act -kurssi, joka kokoaa yhteen kaiken edellisillä kursseilla opitun. Suoritin viime kesänä A-kurssin, josta kirjoitin täällä.
A-kurssi painottui taikuuden teoriaan ja ilmaisutaitoa oli hieman vähemmän, tänä vuonna painotus oli toisin päin. Kaksi ensimmäistä päivää teimme haastavia ilmaisutaidon harjoitteita Leif Olberiuksen ohjaama. Hän on pitkän linjan teatteri- ja taika-alan ammattilainen joka osasi haastaa meitä monin eri tavoin kehittymään esiintyjinä.
Tämän kertainen viikko oli merkittävästi helpompi siinä mielessä, että paikka oli tuttu, samoin viikon rakenne ja tiesi myös suunnilleen sen mitä oppitunneilta odottaa. Ja ennen kaikkea kursille osalistuja olivat tuttuja kavereita ja ystäviä.
Tuttuus loi turvallisen ilmapiirin, oli paljon helpompi heittäytyä haastaviin ilmaisutaidon harjoitteisiin, joissa tietää jo valmiiksi, että olen heikoilla jäillä ja korjattavaa tulee. Tämä oli merkittävä ero edelliseen vuoteen ja siihen se helppous sitten jäikin. Leif teetti meillä toinen toistaan haastavampia harjoitteita, jotka jatkoivat siitä mihin viime vuonna jäimme.
Pidän itseäni jo aika hyvänä esiintyjänä, pidin jo viime vuonnakin. Sigtunassa on kuitenkin käynyt ilmi, että vaikka olisinkin hyvä, niin parannettavaa riittää. Ja samalla tuntuu, että horisontti pakenee sitä mukaa kun saavutat lisää ymmärrystä esiintymisestä.
Conjuring kurssissa on se hieno puoli, että se yllättää ja ylittää odotukset. Tällä kertaa odotin eniten taikuuden teoriaa syventäviä luentoja ja harjoitteita. Nekin olivat jälleen kerran oivallusta herättäviä ja kiinnostavia. Ilmaisutaito -painotuksen vuoksi näitä oli vähemmän kuin viime vuonna.
Taikuuden teorian sijaan tämän kertainen kultajyvä ja viisastenkivi olikin päivä tai tarkemmin luento, jolta en odottanut paljon. Nimittäin propmaking class ja erityisesti illan ekstra luento jonka aiheena oli 3D-printtaus.
Tänä vuonna prop making workshoppia ohjasi Andreas Sebring. Päivällä rakensimme “sikarilaatikon” jossa on salainen taikaominaisuus. Olin aivan fiiliksissä siitä, miten hyvällä opetuksella ja ammattilaisen työkaluilla sain aikaan hienon laatikon, olen siitä aivan valtavan ylpeä!
Olin jo saanut päivältä ns. mahan täyteen, joten menin 3D-printtaus luennolle lähinnä uteliaisuudesta. Olen kyllä ollut kiinnostunut 3D-tulostamisesta ja tutkinut hieman asiaa. Ongelmani on ollut se, että en osaa mallintaa kappaleita joita haluaisin tulostaa. Ilman tätä taitoa tulostin on hyödytön kopiokone, joka tulostaa maailmaan tarpeetonta, muiden suunnittelemaa muoviroskaa.
Illan luento muutti maailmani. Andreas oli pyytänyt ottamaan läppäreitä mukaan, niin hän opettaa meille miten niitä malleja suunnitelaan. Olin epäileväinen, sillä omien tutkimusteni mukaan CAD-ohjelmien käyttö vaatii insinööritutkinnon ja karvalakkitason ohjelmatkin maksavat vähintään 45€/kk.
Kävi ilmi, että olin väärässä! Andreas opetti meille noin vartissa miten ilmaisella Tinkercad ohjelmalla suunnitellaan omia esineitä. Onnistuin siinä vartissa tekemään harjoitustyömme ja olin myyty. Tämä onkin asia mikä on ulottuvillani. Tämän asian merkitystä itselleni on hankala kuvailla lyhyesti, joten palaan asiaan erillisen blogipostauksen muodossa.
Loppukurssi oli täynnä ohjelmaa kuten aina, en ehtinyt juuri pohtia 3D-tulostusta, sillä torstaina esiinnyin Open stage -illassa ja perjantaina kaikki liikenevä aika meni oman loppuesityksen harjoitteluun.
Exploring the act -ryhmäläiset esittivät omat päättötyönsä perjantaina ja meidän muiden vuoro oli lauantai aamupäivällä. Sain oman esitykseni esitettyä, kun oli jo aika lähteä paluumatkalle. Nopeat heipat ihmisille ja lentokenttää kohti. Takki tyhjänä ja onnellisena siitä, että tuli taas lähdettyä oppimaan uutta.
Tulee olemaan erittäin kiinnostavaa nähdä miten tämä kehittää taikuuttani?